perjantai 30. toukokuuta 2014

Blogitauko

Kuten ehkä huomaa, täällä on - taas vaihteeksi - ollut aika hiljaista. Niin tulee olemaan varmaan jatkossakin, ainakin hetken aikaa. Kesätyöt alkoivat melkein kuukausi sitten, ja yhtäkkiä se vähäkin ylimääräinen energia, jota kouluvuoden lopuksi oli jäljellä, katosi aika täydellisesti. Työtunteja alkaa vasta nyt hiljalleen olla ns. kunnolla (eli enemmän kuin luulin) ja koska ehdin jo hakea kesäopintotukea, pitäisi tenttikirjoihinkin jaksaa paneutua. Muutama kirja onkin jo jäänyt bloggaamatta, sillä en kauheasti ole jaksanut bloggaamista tämän jälkeen ajatella - vapaa-aika on tullut käytettyä vähän enemmän aivoja nollaavissa aktiviteeteissa.

Niinpä päätin, että sen sijaan että räpiköin satunnaisesti luonnoksiin pari sanaa yhdestä kirjasta ja pari toisesta, pidän ihan suosiolla taukoa ja katson, josko sen jälkeen taas jaksaisi tätäkin enemmän ajatella. Kirjoista kirjoittaminen kyllä haluttaisi - ja osasta kirjoittamatta jättäminen tuntuu oikeasti ikävältä - mutta jos keskittyminen ei yksinkertaisesti riitä, silloin ei ehkä kannata väkisin yrittää.

Palailen takaisin taas sitten, kun kirjoittaminen ei enää tunnu pakottamiselta. Ainakin kesäkuun pidän vielä taukoa ja katselen asiaa uudestaan heinäkuussa. Luultavasti tulen takaisin kuitenkin viimeistään kesän lopussa, jolloin palaan muutenkin takaisin normaaliin arkeen ja koneellakin tulee ehkä istuttua muissakin merkeissä kuin sarjoja katsellen. Silloin ei ainakaan ole enää töitä, jotka yliopiston "muutama luento viikossa" -tahdin jälkeen kieltämättä imevät mehut aika tehokkaasti. Ehkä siihenkin toisaalta vielä kesän mittaan tottuu...

Joka tapauksessa hyvää kesää, ja nähdään taas vähän myöhemmin! Ja muiden blogeja luen toki edelleen, vaikka kommentointi aika olemattomaksi onkin jäänyt. Ihan kokonaan en siis katoa, vaikka taidankin jäädä lähinnä hiljaisen stalkkerin asteelle.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

11 kysymystä -haaste

Noanna antoi minulle eteenpäin tämän aika monessa blogissakin kiertäneen haasteen, jonka nyt vihdoin ja viimein onnistuin saamaan valmiiksi. Koska tämä tosiaan on nyt käynyt aika monessa blogissa, ja koska olen tavattoman laiska ja huono tällaisten eteenpäin laittamisen kanssa, en tälläkään kertaa tee niin. Ehkä seuraavan kerran sitten, jos jokin haaste taas kohdalleni joskus päätyy.

Tuntuu että vastasin turhankin pitkästi, mutta minkäs teet kun itsestään on niin kiva puhua ;) Seuraavan kerran päivittelen toivottavasti myöhemmin tällä viikolla. On taas jäänyt parikin postausta rästiin, mutta eiköhän ne tässä jossain vaiheessa ehdi kirjoitella.

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


Muutama fakta minusta

1. Opiskelen yliopistossa haluamaani alaa vielä toistaiseksi ensimmäistä vuottani. Fuksivuosi on mennyt kauhean nopeasti, ja on vaikea tajuta, että pääsykokeistakin on kohta jo vuosi.

2. Olen soittanut viulua kohta kolmentoista vuoden ajan, ja vaikken sitä ammatikseni tahdokaan tehdä, pidän soittamisesta kovasti.

3. Kaikki kotihommat - siivoaminen, tiskaaminen, pyykinpesu - ovat asioita, joita lykkään niin pitkään kuin vain voin. Oikeasti inhoan sitä kun koti on kaaoksen vallassa, kuten itse asiassa juuri nyt, mutta silti aina päästän tämän ihan järkyttävään kuntoon ja alan tehdä asioita vasta sitten, kun pelkään astioiden alkavan haista, kun vaatteet loppuvat tai kun en yksinkertaisesti enää mahdu kävelemään lattialla astumatta jonkin päälle. Ehkä vielä joskus opin.

4. Edelliseen liittyen onkin siis vähän hölmöä, että kirjahyllyn kyllä pitää olla jossain edes suhteellisen fiksussa järjestyksessä, ja se itse asiassa taitaakin olla ainoa paikka kodissani joka on aina melko siisti.

5. En juo alkoholia oikeastaan ollenkaan. En ole absolutisti, sillä voin juhlissa ottaa lasillisen verran esimerkiksi kuohuviiniä tai vastaavaa, mutten oikeastaan koskaan juo sitä enempää enkä olekaan ollut humalassa kertaakaan - enkä edes haluaisi olla.

6. Rakastan päiväunia. Nukkuminen on toki muutenkin kivaa, ei sillä, mutta usein pienet tai vähän pidemmätkin päikkärit saattavat pelastaa paljon. Oli kyseessä sitten arki- tai vapaapäivä (joita yliopisto-opiskelussa on kyllä ainakin minun vähän vaikea erottaa toisistaan) jossain vaiheessa päivää tulee yleensä sellainen olo, että on yksinkertaisesti pakko saada nukkua hetki. Aina ei toki pysty, mutta silloin kun voi, ei olekaan mitään ihanampaa.

7. Pidän rutiineista ja en kauhean mielelläni tee spontaanisti mitään, en ainakaan mitään päivääni dramaattisesti vaikuttavaa.

8. Hankin tammikuussa Netflixin enkä tiedä oliko tämä elämäni parhain vai huonoin päätös - joskus on kivaa viettää vapaa-aikaa katsellen sarjoja ajattelematta mitään, mutta turhan pitkiksi venyneet maratonit saavat kyllä joskus miettimään touhun järkevyyttä... Ennätykseni on 11 tuntia putkeen (kyllä, häpeän, mutta oli se melkein sen arvoinen sarjakin) ja toistamiseen en tätä ehkä halua enää suorittaa kuin korkeintaan Sormusten herrojen parissa.

9. Ostin äsken myös elämäni ensimmäisen älypuhelimen ja nyt yritän kovasti oppia käyttämään sitä vähän sujuvammin. Kirjoittaminen on esimerkiksi vielä aikamoista sähellystä.

10. Aloitin juuri kesätöissä! Eli nyt pitäisi siis sekä olla siellä, opiskella ja jaksaa jotenkin jopa olla vapaa-ajalla hereillä... Toivottavasti ehtisin kuitenkin kesän aikana edes vähän rentoutua, jos ei muuten niin sitten elokuussa, jolloin työni muistaakseni ennen kuun puoliväliä loppuvat.

11. Laitetaan nyt viimeiseksi ihan kirjafakta. Luin pienenä lähestulkoon jatkuvasti, ja varsinkin 11-13 -vuotiaana kirjoja meni ihan tajutonta tahtia, usein monia päivässä. Kirjat olivat toki nuortenkirjoja ja usein 150-200 -sivuisia, mutta kyllä niistä silti kertyi joskus ihan kiitettäviä pinoja päivän mittaan. Minulla oli aina kirja mukana koulussa, jolloin luin välituntisin ja joskus matkoillakin, mutta eniten sain tietysti luettua kotona koulun jälkeen, kun muutakaan tekemistä ei oikein ollut ja lukea jaksoi aina. Osittain varman tämän tahdin vuoksi nuortenkirjat alkoivatkin jo 13-vuotiaana tökkiä aika pahasti.


Noannan kysymykset

1. Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi?
Laiska, tyhmä ja saamaton, kuten Zen Café asian ilmaisi! No ei, oikeasti olen tosi huono keksimään itseäni kuvaavia adjektiiveja, koska en ole koskaan varma kuvaavatko ne oikeasti minua vai sitä mitä toivoisin joskus voivani olla. Sanotaan nyt vaikka että ujo, itsepäinen ja luotettava.

2. Millä kyvyllä osallistuisit Talent-kilpailuun?
En valitettavasti voisi osallistua, sillä en ole tarpeeksi lahjakas missään jotta siitä saisi viihdettä.

3. Minkä elokuvan olet nähnyt viimeksi ja mitä pidit siitä?
Melkein hävettää myöntää, mutta olkoon. Viimeksi katsoin Don Jonin, joka tosiaan kertoo pornoriippuvaisesta naistennaurattajasta ja tämän parista naissuhteesta sen syvällisemmin mihinkään pureutumatta. Oli sangen mitäänsanomaton kokemus, mutta en toisaalta silloin oikein mitään ihmeellistä tahtonutkaan katsoa. Aika suurena vaikuttavana tekijänä tämän katsomiseen saattoi mahdollisesti olla Joseph Gordon-Levitt eikä se, että elokuva itse olisi kauheasti kiinnostanut.

4. Mistä sait idean bloggaamiseen?
Lueskelin huvikseni muiden kirjablogeja ja olin jo jonkin aikaa miettinyt, että olisi kiva itsekin voida vapaasti selittää jonnekin lukemistaan kirjoista.

5. Jos saisit valita minkä tahansa kirjan miljöön tai maailman, mihin muuttaisit?
Tätä nyt ei edes tarvitse miettiä, valitsisin Harry Potterin milloin tahansa. Elättelen yhä toivoa siitä, että jos se kirje tulisikin vasta 21-, ei 11-vuotissyntymäpäivänä...

6. Suunnitteletko mielelläsi elämää eteenpäin vai katsotko mieluummin, mitä se tuo tullessaan?
Suunnittelen, ehdottomasti. En oikein osaa olla ilman, ahdistaa jos tietää edes suurinpiirtein mitä en ole kunakin päivänä (ja viikkona ja kuukautena ja kenties vuotena...) tekemässä. Kaikki ei toki ole ehdottomasti loppuunlyötyä, varsinkin mitä pidemmälle mahdollisissa suunnitteluissani menen, mutta pidän siitä että jonkinlainen alustava käsitys on olemassa.

7. Jos sinun pitäisi valita loppuelämäksesi vain lukeminen tai kirjoittaminen, kumman valitsisit?
Hui, tämä on kyllä paha. Oikeasti en tahtoisi luopua kummastakaan, mutta lukeminen varmaan tämän voittaisi silti.

8. Milloin viimeksi tutustuit uuteen ihmiseen?
Syksyllä kun opiskelut alkoivat.

9. Bravuurisi keittiössä?
Järkyttävä tiskivuori kenties... Kuten yhdentoista faktan kohdalla mainitsin, olen todella laiska tekemään oikeastaan mitään kotitöitä, eikä kokkaaminenkaan siksi kuulu suosikkipuuhiini - syöminen on enemmän oma lajini. Teen kuitenkin mielestäni hyvää soijarouhekastiketta, ja sitä tuleekin tehtyä aika usein. Ensi syksyksi, (kesän kun vietän vanhempieni luona täyshoidossa) ajattelin ottaa tavoitteeksi oikeasti opetella laittamaan useampaakin kuin paria onnistuvaa ruokalajia.

10. Onko sinulla jo suunnitelmia kesäksi?
On, kesätöitä ja -opintoja. Haluaisin myös viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona, mielellään lukien ja kirjoittaen.

11. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Kesä! Tykkään lämmöstä ja valosta. Noin yleisesti ottaen kunnolla nukkuminen ja syöminen ovat myös hyvä pohja onnelliselle ololle, sillä olen väsyneenä ja/ tai nälkäisenä helposti kiukkuinen tai muuten ankea.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kirjan ja ruusun päivä (eli hyvä tekosyy saada hyllyyn lisää täytettä)

Ihanaa, että kirjoille omistetaan omia päiviä! Varsinkin, jos voi huoletta "huijata" ja ostaa kirjan itselleen sen sijaan, että lahjoittaisi sen jollekin miessukupuolen edustajalle ja saisi vastalahjaksi jotain niinkin turhaa kuin kukan (!). Vaikka tärkeintä kai tässä päivässä onkin juhlistaa kirjoja ja kannustaa ihmisiä ostamaan niitä, houkuttimena tietysti Ihmeellinen Ilmainen Teos, jonka kaupanpäällisiksi saa.

Alun perin minun ei tosin pitänyt sortua ostamaan mitään tämänkään päivän johdosta, mutta lopulta hellyin ja tulin siihen tulokseen, että kai sitä voisi. Aiempina vuosina en ole ostanut mitään, joten tämä on ensimmäinen kerta kun saan omaan hyllyyni ilmaisen kirjan näissä merkeissä. Vaikka toki voidaan saivarrella, onko kirja ilmainen kun sitä varten on ostettava jotain, mutta mielestäni kyllä kaksi kirjaa minimissään kympillä on ihan hyvä diili.

Itse en tosin lopulta mennyt halvimman kautta - vaikka ehkä pitäisi, terveisin elän opintotuella ja kesätyötoiveilla (jotka onneksi täyttyivät). Ehkä silti parempi ostaa kirja, jonka oikeastikin hyllyynsä tahtoo, eikä valita jotain vain sen halpuuden perusteella.

Niinpä hyllyyni uudeksi asukiksi päätyi Tuula Karjalaisen Tove Jansson - tee työtä ja rakasta, jota olen vähän jo aiemminkin himoinnut ja nyt päätin sen itselleni hankkia. Vaikken vielä loppupeleissä ihan kauheasti Tove Janssonin tuotantoon tutustunut ole (tai ainakin vähemmän kuin tahtoisin), tarkoitus olisi lukea niitä enemmänkin. Myös Tove itsessään kiinnostaa, enhän tätä muuten olisi ostanutkaan. 

Vielä en tosin ehkä tämän pariin pääse, kun muutakin on kesken niin kauno- kuin tenttikirjojen ja rästitehtävienkin osalta. Kesäksi tämä voisi kuitenkin olla kivaa luettavaa ja silloin tämän pariin olisikin tarkoitus siirtyä. Ja pakko vielä sanoa, että jos ei muuta niin onhan tuo ainakin ulkonäöllisesti todella miellyttävä kirja! Ainakin omiin silmiini selailun perusteella näyttäisi myös miellyttävältä lukea, joten innolla siis odotan.

Sen sijaan ilmaiseksi tullut herkku, Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito, saattaa päästä luettavaksi jo vähän aiemmin - ehkä huomenna, jos tentin jälkeen raatsin palkita itseni lukusessiolla ennen seuraaviin oppikirjoihin paneutumista. Toivon siis että tämä on sopivan kevyt ja hupaisa välipala, jolla saisi aivot tyhjennettyä mukavasti ennen seuraavan rupeaman aloittamista. Mielenkiinnolla tätäkin odotan, Härköstä kun melko vähän lukenut olen, muistaakseni vain Häräntappoaseen ja hetki sitten loppuun saamani Loppuunkäsitellyn verran.

Hassua miten iloiseksi kirjojen hankkimisesta muuten tulee, en tiedä onko tämä merkki jostain riippuvaisuudesta vai olenko muuten vain hieman höperö, kun pari uutta kirjaa hymyilyttävät näin. Toisaalta jos tämä on riippuvaisuutta, niin pahempiakin vaihtoehtoja varmaan voisi olla...

Kävikö joku muukin ilahduttamassa itseään ja ostamassa Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi kirjan - tai jopa kirjoja monikossa?

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty

Olli lämmittää saunan. Huuhtelen suihkussa itkun paisuttamat kasvoni ja kiipeän ylimmälle lauteelle. Yhtäkkiä kaikki tuntuu epätodelliselta. Saunominen on niin normaalia. Tämähän on ihan tavallinen keskiviikkoilta. Asia on selvitettävä.

- Ihan vaan tarkistus. Kävikö täällä tänään kaksi rikospoliisia? minä kysyn.
- Kävi.
- Ja Killi on siis kuollu?
- On.
- Okei.

Mutta minä tunnen, että sinä olet hyvin lähellä, että sinä et ole vielä mennyt minnekään. Valtava rakkaus täyttää minut. Lämpöaalto. En päästä vielä irti, en voi päästää.

**

Loppuunkäsitelty on kirja, jossa Anna-Leena Härkönen käsittelee sisarensa itsemurhan aiheuttamia tunteita ja ajatuksia, joita tapahtumaa seurasi. Ymmärrettävästi kirja on melko synkkä, mutta toisaalta sen lukeminen on samalla "helppoa" - tekstissä etenee kyllä suhteellisen nopeasti, vaikka helppo nyt tuntuukin vähän väärältä adjektiivilta, kun kirjan aihe itsessään on kaikkea muuta kuin sitä.

Kiinnostuin tästä teoksesta ihan puhtaan uteliaisuuden vuoksi (niin itsemurhaa kuin ihmisten kokemuksienkin suhteen), mutta osittain myös siksi, että halusin kurkistaa "toiselle puolelle" - sellaisen ihmisen katsantokantaan, joka todella on menettänyt jonkun itsemurhan vuoksi. Olen itse onneksi lähipiirissäni tällaiselta säästynyt, mutta joskus olen kyllä pelännyt jonkun kyseiseen ratkaisun päätyvän (onneksi pelko oli turha, eikä näillä näkymin siihen olekaan enää aihetta). Siksi tähän liittyvät aiheet ja ajatukset kiinnostavat, vaikka toivonkin, ettei omia kokemuksia tästä näkökulmasta koskaan tulekaan.

Omaeläkerrallisuudestaan johtuen kirjassa keskitytäänkin vahvasti nimenomaan Härkösen siskoon, eli mitään yleisluontoisempaa havainnointia Loppuunkäsitelty ei pidä sisällään. Sen sijaan surua, epätoivoa ja epätietoisuutta kirjasta löytyy paljon. Härkönen pohtii muun muassa paljon sitä, onko sisko voinut päästä Taivaaseen, vaikka itsensä tappoikin. Tämä pohdinta yllätti minut ja oli siten kiinnostavaakin, sillä itse kirkkoon kuulumattomana ja yliluonnollista epätodennäköisenä pitävänä en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että joku voisi kuoleman koittaessa päätyä murehtimaan tällaista. Siinä mielessä siis ihan silmiä avaavaa.

Kuten sanottu, suru paistaa tekstistä kyllä läpi, mutta toisin kuin ajattelin, ei niin, että itsekin olisin sitä kummemmin kokenut. Kirjan alkupuoli - varsinkin kohta, jossa kerrattiin sitä miten Härkönen sai tietää tapahtumasta - oli kieltämättä liikuttava, mutta muuten tämä jätti minut hämmentävän tunteettomaksi. Kenties näin vahvasti omaan suruun ja suruprosessiin keskittyvä teksti ei ole minun juttuni, enkä siinä suhteessa saanut tästä paljonkaan irti. Toisaalta henkilökohtaisuuden ei olisi varmaankaan pitänyt yllättää - tämä kuitenkin luultavasti on ollut aika vahvasti tapa käsitellä omia tunteita, ja siinä mielessä varmasti ainakin Härköselle itselleen tarpeellinen kirjoittaa.

Minulle lukijana tämä ei kuitenkaan ollut järin ihmeellinen kokemus, vaikka aihe itsessään kiinnostaakin. Ulkoistetumpi, vähemmän henkilökohtainen ja kenties hivenen analyyttisempi teksti olisi ehkä ollut se, mitä itse olisin enemmän kaivannut. Jokin toinen aihetta käsittelevä kirja ehkä olisikin ollut parempi valinta minulle, mutta tämä löytyi omasta hyllystä ja valikoitui siten helpoimmin luettavaksi.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Helmi- ja maaliskuussa luettua & ostettua

Huhtikuu pyörähti käyntiin pari päivää sitten, ja nyt ajattelin vihdoinkin hoitaa parin kuukauden koontipostaukset samalla kertaa. Helmikuussa tein tietoisen valinnan jättää sen välistä, ihan vain sen yksinkertaisen syyn vuoksi, etten saanut luettua yhtäkään (!) kirjaa. Luin koko kuukauden George R. R. Martinin The Clash of King -kirjaa vain todetakseni hitaan etenemistahdin päätteeksi, että ehkä nyt - tai koskaan - ei ole tämän aika. Olen kyllä seurannut kyseisestä sarjasta tehtyä tv-sarjaa, ja seuraan varmaan jatkossakin, mutta jotenkin näiden lukeminen ei nyt nappaa. Pidän kyllä kielestä ja tarinakin on toki mielenkiintoinen, mutta fantasia ei kuitenkaan taida olla ykkösjuttuni. Ehkä luen nämä kirjatkin joskus, mutta nyt armahdan itseni ja en koe syyllisyyttä siitä, että sarjan lukemisen sijaan katson sen.

Maaliskuussa onneksi sain luettua vähän enemmän, vaikken hurjasti silloinkaan. Varaan taas kesälle odotuksia, ehkä silloin ehtisi enemmän. Olen kyllä töissä, mutta työviikkoni tulevat ilmeisesti olemaan vain 20-tuntisia. Huono juttu toimeentulon kannalta, mutta hyvä sen suhteen, että vapaa-aikaa jää ja toivottavasti lukeakin siis ehtisi!


Helmikuussa ostettu

Cornelia Funke: Mustesydän, 1 € (kirppari)

Omistan tämän kyllä pokkariversionakin, mutta noin halpa (ja todella hyväkuntoinen!) kovakantinen oli oikeastaan pakko ostaa.

Maaliskuussa luettu...
Jari Tervo: Jarrusukka
Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty

Jarrusukasta jo kirjoittelinkin, Loppuunkäsitellystä koetan saada postausta aikaiseksi ensi viikon aikana.

...ja ostettu

Tove Jansson: Viesti, 8,90 €
Ernest Hemingway: The Snows of Kilimanjaro, 10,90 €

Se tavallinen tarina: olin tentissä, tuntui että meni huonosti (ei muuten mennytkään ainakaan lukumäärään suhteutettuna) ja halusin lohtua. Suuntasin siis Akateemiseen kirjakauppaan, jonka pokkaripassiinhan on siis ehdottamasti saatava tarpeeksi tarroja jotta sen yhden saa ilmaiseksi. Niinpä päädyin näihin kahteen, jotta lähenisin vähän nopeammin tuota maagista ilmaisen kirjan hetkeä. Novellikokoelmia ovat kumpainenkin, sillä tällä hetkellä tuntuu että lyhyempien tarinoiden lukeminen voisi olla hyvä idea. Vielä en kuitenkaan ole kumpaakaan aloittanut, sillä ajattelin helpottaa loppukuutta ja hoitaa alta erästä kurssia varten luettavan kirjan (jonka onneksi sentään sai valita suhteellisen pitkästä listasta), ettei tarvitse jälleen viime hetken paniikissa pakertaa. Jos nyt kerrankin olisin jopa ajoissa...

Kuten näkyy, lukurintamalla menee - jälleen kerran - hieman köyhästi. Mutta ei se mitään, sellaista joskus sattuu. Eikä toisaalta ehkä liene ihmekään, ettei kirjaan tarttuminen aina tunnu hyvältä silloinkaan kun aikaa olisi. Jos viettää koko päivän tenttikirjan tai artikkeleiden parissa, illalla silmät saattavat kaivata vähän muutakin aktiviteettia kuin lukemista.

Siinä mielessä toki harmi, että toiveistani huolimatta en taida koskaan saada blogiani juuri tätä aktiivisemmaksi. Kaikkeen ei toki voi aina panostaa täysillä, ei kirjoihin eikä bloggaamiseen, mutta valitettavasti olen vähän sitä ihmistyyppiä että tuntuu että pitäisi. Onneksi olen jo alkanut hyväksyä hiljalleen sen, että vaikka kuinka tahtoisin niin aikaa tai jaksamista lukea ei voi vain taikoa maagisesti jostain nurkasta. Kyllä se kunnollinen innostus vielä palaa, kunhan vain jaksaa odottaa! Blogikin kyllä elossa pysyy, vaikka päivityksiä nyt ei ymmärrettävästi kauhean usein satelekaan.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Jari Tervo: Jarrusukka

**

Matkustin eräs viikonloppu kotipaikkakunnalleni ja kaipasin jotain lyhyttä, kevyttä ja helppoa luettavaa unohdettuani  kesken olleen (ja keskeneräiseksi ainakin toistaiseksi varmaan jäävän) kirjan omaan kotiini. Koska siskoni asui väliaikaisesti vanhempieni luona ja siten hänen kirjansa olivat siellä, suuntasin valikoimaan sieltä jotain sopivalta vaikuttavaa. Jarrusukka oli aika silmiinpistävä niin lyhyytensä kuin kirkkaanpunaisen kantensa ansiosta, että tuntui loogiselta kokeilla sitä.

Jarrusukka kertoo opettajamiehestä, joka tahtoisi kovasti saada järjestettyä koulun joulujuhliin seimikuvaelman. Eikä ihan millaisen tahansa - mukaan olisi hänen mielestään nimittäin ehdottomasti saatava oikea vauva, ei pelkkä nukke. Valitettavasti suunnitelma ei niin vain ota tulta alleen. Ongelmia tulee vastaan vähän joka suunnalta, eikä päähenkilön elämässä muutenkaan tunnu olevan kaikki ihan kohdallaan.

Tarinaa kannattelee humoristinen ote, ja tapahtumat ovatkin aika lailla sitä tasoa, että tosielämässä niiden tapahtumistodennäköisyys olisi mitä luultavimmin äärettömän pieni. Se ei toki ole huono asia, sillä kärjistys toimii kieltämättä ihan tehokkaana jännitteiden luojana.

En ollut tätä aiemmin lukenut Tervolta mitään, joten odouksiakaan ei kauheasti ollut. Yllätyin kyllä jostain syystä kirjan kepeästä tyylistä, vaikka toisaalta en tiedä, millaiseksi sitten Tervon kirjoitustyylin olin muuten kuvitellut. Toisaalta se oli juuri sellaista sopivan helppoa luettavaa kuin sillä hetkellä kaipasinkin, minkä vuoksi tämän lukeminen olikin melko viihdyttävää.

Pakko kuitenkin myöntää, ettei tämä lyhyytensäkään vuoksi oikein voinut kauhean suuresti vakuuttaa - yleensä kaipaan kirjalta vähän enemmän sivuja vaikuttavuuden luomiseksi, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy, kuten esimerkiksi Hanna Haurun pienoisromaanit. Niissä tosin sivumäärä on korvattu syvemmällä sisällöllä, jota Jarrusukassa ei oikein voi kauheasti sanoa olevan, olkoonkin että päähenkilön taustat ja motiivit jossain määrin aukenevat ja tarinassa on omat loogiset lopputulemansa. Sympaattinen pieni romaani tämä kyllä on, ja viihdyin tämän parissa sen lyhyen hetken kun sitä riitti. Ehkä joskus pitäisi tutustua Tervon muuhunkin tuotantoon, tästä kun tuskin saa kuitenkaan erityisen ihmeellistä käsitystä hänen tyylistään.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Ray Bradbury: The Illustrated Man

He turned his head slightly toward me and exposed his chest. 'Are they still there now?'

After a long while I exhaled. 'Yes', I said. 'They're still there.'
The Illustrations.

'Another reason I keep my collar buttoned up,' he said, opening his eyes, 'is the children. They follow me along country roads. Everyone wants to see the pictures, and yet nobody wants to see them.'

He took his shirt off and wadded it in his hands. He was covered with Illustrations from the blue tattooed ring about his neck to his belt line.

Suomennettu nimellä Kuvitettu mies
****


Kuvitetun miehen kehyskertomus on kieltämättä todella kiehtova ja mielikuvitusta kutkuttava. Matkalla oleva mies törmää läpikotaisin tatuoidun miehen. Vaikka tatuoinneilla voi olla kullekin ihmiselle tarinansa, jokin syy sen taustalla, miksi ne on otettu, kuvitetulla miehellä niin ei ole. Hän ei ole tahtonut saada ihoonsa kuvia, vaan ne on tehty vastoin hänen tahtoaan. Vaikka kuvat ovatkin yksityiskohtaisia ja herättävät muissa kiinnostusta, mies itse ei kuitenkaan ole oppinut pitämään niistä. Päinvastoin: miehen tunteumukset ovat kaikkea muuta kuin tyytyväisyttä tai edes sietämistä, lähinnä ne vastaavat suurta inhoa. Kenties mies olisikin muuten voinut tottua niihin - harmi vain, että ne sattuvat itse kertomaan tarinansa öisin, ja karkottavat helposti ihmiset hänen luotaan.

Yöllä matkalainen pääsee seuraamaan miehen iholla tapahtuvaa kummallista näytelmää, jossa jokainen tatuointi kertoo oman tarinansa tulevaisuudesta. Loppu kirjasta onkin pääasiassa näitä tarinoita - novelleja, jotka kaikki sijouttuvat enemmän tai vähemmän toisenlaiseen todellisuuteen kuin missä nyt olemme. Osassa ollaan avaruudessa, toisissa taas maan päällä, mutta silloinkaan ei taideta jonkinlaiseen nykyaikaan sijoittua kuin yhdessä novellissa.

Kehyskertomus ei kulje mukana oikeastaan kuin alussa ja aivan lopussa, mutta mielestäni se toimii parhaiten juuri niin. Se sitoo kokoelman novellit hyvin yhteen ja saa sen tuntumaan enemmän yhdeltä kokonaisuudelta. Novellit toisaalta sopivat mielestäni muutenkin yhteen, eikä yksikään pistä silmään kokoelmaan kuulumattoman tuntuisena.

Koska novelleja on sen verran monta, en ala referoida jokaista lyhyesti erikseen, varsinkin, kun haluan välttää spoilaamisen. Itseäni olisi näiden kanssa varmaan häirinnyt jos olisin tiennyt näistä liikaa (nyt en tosiaan tiennyt mitään, paitsi yhdestä jonka olin jostain sattunut lukeman aikaisemmin). Joka tapauksessa eniten itseäni miellyttivät ne novellit, joissa loppu oli enemmän tai vähemmän lohdullinen ja ilahduttava - en ollut osannut odottaa näitä tunteita tähän tarttuessani, enkä sitä, miten iloiseksi jotkin tarinoista minut saivat. Toisaalta myös pari hivenen ahdistaviksi - jopa pelottaviksi - kokemaani miellyttivät minua myös, joten tuntemuksia vähän molemmin puolin onnistui heräämään.

Vaikka novelleissa saattaakin olla vaarana se, että osa on todella hyviä ja osa sitten huonoja, tässä taso oli yllättävän tasaista. Suurimmasta osasta pidin, monesta kovastikin, ja nekin pari jotka eivät ehkä niin iskeneet olivat silti miellyttävää luettavaa. Täytyy myöntää, että yllätyin positiivisesti: vaikka aiemmin Bradburylta lukemani Fahrenheit 451 olikin ihan hyvä lukukokemus, en silti osannut toivoa vakuuttuvani tästä sen ihmeemmin. Huomasin kuitenkin pitäväni tästä enemmän, ja mielestäni Bradburyn kirjoittajanlahjat näkyvätkin näissä novelleissa Fahrenheitia paremmin.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Vastauksia kirjahyllystä

Katri haastoi minut vastaamaan kysymyksiin kirjahyllyni kirjojen avulla. Yllättävän haastavaa, mutta kivaa samalla! Tulipa myös taas pitkästä aikaa vilkuoltua oikein kunnolla, mitä hyllyihin onkaan kertynyt.

Seuraavaksi siis vastauksia ja samalla pieni vilkaisu kirjahyllyni sisältöön!

1. Oletko mies vai nainen? A Little Princess

2. Kuvaile itseäsi. Sivullinen

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Tuhat ja yksi yötä


4. Kuinka voit? Muuttoliike

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Room


6. Minne haluaisit matkustaa? Satujen valtakunta

7. Kuvaile parasta ystävääsi. Tukikohta

8. Mikä on lempivärisi? Tähtikirkas, lumivalkea


9. Millainen sää on nyt? The Flood

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Jumalat juhlivat öisin


11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Keskeneräisten tarujen kirja


12. Millainen on parisuhteesi? Kuin surmaisi satakielen


13. Mitä pelkäät? Keskustelua kuolleiden kanssa


14. Päivän mietelause. Why Be Happy When You Could Be Normal?


15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Ei appelsiini ole ainoa hedelmä


16. Miten haluaisit kuolla? Henkäys


Loppuviikosta olisi tarkoitus palailla jälleen kirjapostauksen merkeissä. Kiireiden vuoksi en ole ehtinyt kauheasti viettää aikaani kirjoitellen enkä oikein lukienkaan, mutta tällä viikolla yritän saada tuon yhden tammikuulta rästiin jääneen kirjan alta pois. Palailen siis toivottavasti silloin!